Sivustomme käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt yksityisyyden suojamme ja evästeiden käytön. ×

Epäonnistuen eteenpäin...

Posted by admin at 4:07 PM on Jun 24, 2019

Share:


Anna Vihonen / Annanet Vocals 

rsz_1stocksnap_q6932txpiu.jpg


Olen pari kertaa Indonesian reissuilla kokeillut surffausta. 

Sen sanotaan olevan maailman hankalin urheilulaji, eikä syyttä: siinä jokainen aloittaa aika nollasta ja oman kehon hallinnan lisäksi täytyy oppia myös lukemaan ja kunnioittamaan meren aaltoja.
 

Muistan kun asetuin surffilaudan päälle ensimmäisen kerran. Aloittelijan harjoittelulauta on aika kookas, enkä hallinnut sitä ollenkaan. Lauta vei minua, eikä toisinpäin..  Niinpä ensimmäisen surffipäivän päätteeksi syljeskelin hiekkaa ja merivettä suustani ja mietin, ettei tämä taida olla minun lajini. Illalla kuitenkin mieleeni tuli vahva tunne, että haluan vielä yrittää. 
 

Seuraavana päivänä palasimme siis samalle rannalle. Vuokrasin surffilaudan ja sen lisäksi palkkasin itselleni surffausopettajan!
 

Aloitimme kuivaharjoittelulla rantahiekalla. Kävimme rauhallisesti läpi mitä oikeastaan tehdään, kun aalloissa ollaan vatsallaan laudan päällä ja noustaan nopeasti ylös laudan ja aallon päälle. Uutta asiaa sisäistäessä on hyvä purkaa harjoiteltava asia osiin, ja käydä hitaasti läpi yksi asia kerrallaan. 
 

Seuraavaksi siirryttiin jo aaltoihin. Opettaja oli mukanani, joten tiesin että en olisi yksin uudessa, jännittävässä tilanteessa. Hän piti laudasta kiinni ja neuvoi kuinka toimia. Ja jo toisella yrittämälläni pääsin aallon päälle ja liu’uin sulavasti rantaan asti. Voi sitä onnistumisen riemua! Ehkä minulla olikin mahdollisuus oppia. 


Tämän jälkeen tuli toki myös paljon takapakkia. Aallot ovat erilaisia, keho haki vielä tasapainoa ja tuntumaa uuteen tilanteeseen. Tipuin laudalta monta kertaa, pyörin kuperkeikkoja aallokossa, sain jopa surffilaudasta päin näköä. Mutta en luovuttanut, sillä aina silloin tällöin onnistuin ja sain aallosta kiinni. Yksi onnistuminen tsemppasi yrittämään taas monta kertaa uudestaan!


Jälkikäteen mietin, että mitä jos elämässä muutenkin suhtautuisi yhtä reippaasti uusiin tilanteisiin, haasteisiin, jopa vastoinkäymisiin? Mitä jos epäonnistumisen kokemus ei lannistaisikaan edes hetkeksi, vaan muistaisimme onnistumisen riemun ja yrittäisimme uudestaan?


Surffauksen opettelu opetti minulle että kaikkeen oppimiseen ja kehittymiseen kuuluu se, että välillä kaatuu. Sillä on merkitystä, kuinka nopeasti nousee ylös ja jatkaa eteenpäin.