Sivustomme käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt yksityisyyden suojamme ja evästeiden käytön. ×

Keitä ne on ne sankarit...

Posted by admin at 9:56 AM on Apr 10, 2018

Share:


Anna Vihonen / Vocal Coach



Jokaisella laulajalla on esikuvia; laulajia joita katsoo ja kuuntelee ihaillen. Esikuvat antavat intoa ja inspiraatiota, ja uskon että heillä on suuri merkitys laulajan lempi musiikkityylien valintaan ja harjoittelumotivaatioon.

Minulla on ollut lapsesta saakka monia “sankareita”. Kaikki alkoi 90-luvun alun Tenavatähti-ohjelman myötä; seurasimme isosiskoni kanssa ohjelmaa ja fanitimme joka vuosi omia suosikkejamme. Vuoden -94 voittaja Konsta Hietanen oli kaikista kovin fanitusjuttu sen astisen elämämme aikana.


"Esikuvat antavat intoa ja inspiraatiota"

90-luvulla oli myös monta muuta “huippujuttua”: Taikapeili, Aikakone ja XL5, tietysti Spice Girls…Teimme kavereiden kanssa jopa Spice Girls-esityksiä, joissa esiinnyimme "playbackina" koulun jumppasalissa muille luokkalaisille. Voin vain kuvitella miten tylsää luokkatovereilla oli katsoa tunteja meidän tanssimistamme ja suun aukomistamme. Mutta meillä oli hauskaa, eikä esiintyminen edes jännittänyt yhtään.

Juuri yläasteiän kynnyksellä sain käsiini Maija Vilkkumaan ensimmäisen albumin. Isäni toi sen minulle, sillä olin juuri kiinnostunut kitaran soitosta ja laulamisesta. Maijaa fanitin todella paljon: kävin monilla keikoilla, osasin levyt ulkoa ja ajattelin että haluan olla Suomen seuraava rokkia laulava naisartisti.
Aloin myös kirjoittaa omia biisejä, suuresti Maijasta inspiroituneena.

Tuohon aikaan myös Alanis Morrissette ja Janis Joplin olivat kovia mimmejä; 15-vuotiaana esitin Piece of my heartin Pop & Jazz -laulun tutkintotilaisuudessa kaikkine kiekaisuineen ja karjaisuineen Janisin tyyliin. Raatilaiset putosivat melkein tuoleiltaan, mutta sain tutkinnosta täydet pisteet.

Musikaalisen rumpaliveljeni kanssa aloimme kuunnella myös 80-luvun hardrockia.
Kotona kuunneltiin Whitesnakea, Kissia, Aerosmithia, Bon Jovia, Skid Row’ta, Judas Priestia, Iron Maidenia, 70-luvun Sladea… Pidin erityisesti Whitesnakesta, Kissista ja Aerosmithista karismaattisten keulahahmojen vuoksi, ja olenkin saanut nähdä kaikki sankarini livenä. Ne yhtyeet osaavat muuten esiintyä!


"Jokainen “sankari” ja jokainen uuden musiikkityylin “diggailuvaihe” on opettanut minulle uutta myös laulajana."

Parhaana keikkamuistona vaalin edelleen Tina Turnerin show’ta Helsingissä 2009. Olin aina ihaillut Tinan voimakasta lauluääntä ja meininkiä, ja konsertin jälkeen Tina siirtyi “sankarilistani” kärkeen. Hän on esiintyjä ja laulaja, jota arvostan suuresti. Tinan äänessä yhdistyy upealla tavalla raaka rock ja sielukas tulkinta, ja esiintyjänä hän on rautainen ammattilainen.


16-vuotiaana aloitin laulutunnit Irina Milanin opissa, ja Irina tutustutti minut musikaalien monipuoliseen maailmaan - ja ennen kaikkea opetti mitä laulun tulkinta tarkoittaa. Irinan opastuksella opin myös käyttämään herkempää puolta äänestäni ja löysin jälleen uuden musiikkimaailman ja uusia esikuvia itselleni.

"Tärkeintä on löytää oma tyyli jokaisen musiikkityylin sisällä."

Jokainen “sankari” ja jokainen uuden musiikkityylin “diggailuvaihe” on opettanut minulle uutta myös laulajana. Aina kun kuulin uuden biisin tai laulajan tekemän tyylitempun, halusin oppia saman - tai edes oman versioni jutusta. Innostukseni rock-musiikkiin johdatti voimakkaan äänen treenaamiseen ja lopulta mitä siisteimpiin musiikkiprojekteihin. Itsenäisten naisartistien kuunteleminen kannusti omien biisien kirjoittamiseen. Musikaali- ja tulkintamaailma avasi aivan uudet mahdollisuuksien ovet: miten paljon ja monipuolisesti laulajana voikaan kehittyä. Ja jatkuvasti löydän uusia ihailun ja ihmettelyn aiheita.

Kehotankin laulajia ja laulusta kiinnostuneita kuuntelemaan paljon musiikkia - monipuolisesti ja usealta eri vuosikymmeneltä. Laulajia kuuntelemalla voi oppia yllättävän paljon, ja löytää myös uusia puolia omasta äänestään. Kiinnostusta ei tarvitse myöskään rajoittaa yhteen genreen: omakin fiilistelyni on lähtenyt pop-musiikista rockin kautta kasarirockiin ja siitä musikaalimaailmaan. Lisäksi opiskelu- ja keikkailumaailmassa olen laulanut iskelmää, jazzia, progea, folkia, bluesia… Ja pitänyt niistä kaikista! Tärkeintä on löytää oma tyyli jokaisen musiikkityylin sisällä.

Ketkä ovat sinun sankareitasi?