Sivustomme käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt yksityisyyden suojamme ja evästeiden käytön. ×

Tämä oivallus vapautti minua suuresti...

Posted by admin at 11:29 AM on Sep 18, 2019

Share:


Anna Vihonen / Vocal Coach

rsz_stocksnap_qon4arvtsc.jpg


Olemme elämässämme kiintyneet huomaamattamme moniin asioihin: ihmissuhteisiin, työhön, kotiin, rahaan, tiettyyn ruokaan, internetiin, älylaitteisiin… Ja myös sosiaalisiin rooleihimme.

Monesti ammattimme muodostaa meille eräänlaisen arjen roolin tai jopa identiteetin, jonka kautta huomaamattamme määrittelemme myös itseämme.

Huomasin olevani tällaisessa tilanteessa, kun olin noin 24-vuotias ja pohdin mitä haluaisin elämässäni tehdä.
 

"Vaadin itseltäni koko ajan enemmän"


Olin viimeiset kymmenen vuotta tähdännyt määrätietoisesti laulajaksi, ja rakentanut elämäni, ja huomaamattani myös identiteettini, laulamisen ympärille. Nyt laulaminen ei enää tuntunut hyvältä, vaan huomasin stressaantuvani helposti. Vaadin itseltäni koko ajan enemmän. 

Aloin miettiä, kannattaisiko minun tehdä myös jotakin muuta, kokeilla uusia asioita. En tiennyt mikä minua kiinnostaisi, mutta yritin avata mieltäni uusille mahdollisuuksille.

Muistan kun istuimme äitini kanssa lapsuuskotini vehreällä takapihalla ja äiti (joka on NLP-valmentaja) pyysi minua tyhjentämään mieleni ja vastaamaan yhdellä sanalla kysymykseen, kuka olen.

-Laulaja, vastasin miettimättä.

-Aivan, äiti vastasi. - Jos sinun olisi mahdollista olla myös joku muu kuin laulaja, niin kuka tai mikä olisit?

En osannut vastata kysymykseen. En tiennyt edes missä muussa asiassa olisin luontaisesti hyvä. Ja se oli pelottava ajatus… mitä tekisin jos minulta vietäisiin vaikka puhekyky? En kai voisi olla elämässäni riippuvainen pelkästään laulutaidostani?


"Tämä oli tärkein oivallus, joka johdatti minut kohti suurinta kehitysharppaustani laulajana"
 

Ymmärsin laskevani aika paljon paineita pelkän laulamiseni varaan. Suhtauduin laulamiseeni ja laulaja-identiteettini liialla kiintymyksellä, annoin sen määritellä kuka ja “kuinka hyvä” olin ihmisenä... 
Vaadin itseltäni niin paljon että en enää nauttinut laulamisesta.

Loppujen lopuksi tämä oli tärkein oivallus, joka johdatti minut kohti suurinta kehitysharppaustani laulajana. 

Valmistuin pian tämän jälkeen konservatoriolta ammattimuusikoksi, ja otin tietoisesti etäisyyttä musiikkiin.

Aloin löytää itsestäni uusia puolia, kiinnostuin uusista asioista ja opin arvostamaan monia piirteitä itsessäni. Pyrin ensin löytämään taas yhteyden sisimpääni, ja sitten vasta palasin laulamisen pariin. 

Kokemus on opettanut minulle paljon ihmismielen tasapainosta. Taipumuksemme kiintyä ulkoisiin asioihin (kuten työhön, asuntoon, laulajana suoriutumiseen) vie fokustamme liikaa pelkkään suorittamiseen ja luo helposti riittämättömyyden tunnetta. 


"Laulajana oman itsensä hyväksyminen on äärimmäisen tärkeää rennon ja aidon laulutyylin löytämiseksi"


Laulajana oman itsensä hyväksyminen on äärimmäisen tärkeää rennon ja aidon laulutyylin löytämiseksi. Nykyään olen todella kiitollinen laulun lahjasta ja mahdollisuudesta tehdä, opettaa ja jakaa musiikkia. Ja samalla se on vain yksi asia mitä teen - nykyään myös moni muu asia tuo minulle iloa. En ole enää takertunut pelkkään laulajan rooliini. 

Rennompi ja lempeämpi suhtautuminen itseeni on vapauttanut minua suunnattomasti myös laulajana ja esiintyjänä. Tunnen olevani tasapainoisempi, iloisempi ja aidompi. Ja uskon sen välittyvän myös ulospäin.