Sivustomme käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt yksityisyyden suojamme ja evästeiden käytön. ×

Mielikuvista lavalle

Posted by admin at 7:43 PM on Aug 26, 2019

Share:


Anna Vihonen / Vocal Coach 

_Aloin löytää luottamusta siihen, että ihan vain minä riitän._.png

 

Reilu vuosi sitten olin pitkästä aikaa menossa esittämään omaa musiikkiani uudelle lauluntekijäklubille.
 

Tämä keikka oli minulle tosi henkilökohtainen ja tärkeä juttu; palaisin pitkästä aikaa lavalle soolona, esittäisin kirjoittamiani henkilökohtaisia biisejä ja tiesin, että yleisössä olisi minulle tärkeitä ihmisiä (esimerkiksi poikaystäväni, joka kuulisi minun laulavan ensimmäistä kertaa!). 


Halusin kovasti olla lavalla läsnä yleisölle, omana itsenäni. Halusin luontevasti välittää kappaleideni tarinat kuulijalle. 


En tiennyt miten onnistuisin käytännössä, sillä vaikka olen kokenut esiintyjä, omien kappaleiden esittäminen on aina erilaista. Se jännittää aivan eri tasolla, sillä useimmat omat biisini ovat kuin päiväkirjamerkintöjä. 


Minulla oli kuitenkin selkeä visio siitä, miten halusin keikalla olla. Ennen kaikkea tiedostin, miltä halusin että minusta tuntuu kun olen lavalla.


Päätin kokeilla mielikuvaharjoittelua: kuvittelin itseni todella elävästi lavalla. Mietin mitä minulla oli päällä, miten olin laittanut hiukseni. Näin ketkä soittajat olivat kanssani lavalla. Kuvittelin, että aloitamme uudella vastakirjoittamallani biisillä. Tunsin ensimmäiset fraasit suussani. Ja tunsin hyvin voimakkaasti miltä minusta tuntuu, kun kajautan ensimmäisen kertosäkeen ulos ja ääni resonoi joka puolella kehoa


Kävin tällä tavoin keikkaohjelmistoa läpi monta kertaa ennen varsinaista keikkaa.
Välillä hyräilin biisejä mukana, välillä soitin kitaraakin kevyesti. Välillä palautin vain mieleni siihen aloitushetkeen ja tunteeseen, kun olin täysin läsnä lavalla. 
 

Keikkapäivänä olin toki jännittynyt. Moni tuttu tuli katsomaan, mikä lisäsi jännitystä mutta toi samalla syvän kiitollisuuden tunteen että niin moni tuli minua kannustamaan, pitkän esiintymistauon jälkeenkin. 
 

Menimme lavalle, jännitys kipristellen vatsanpohjassa. 

Hengitin syvään, muistin visioimani rauhallisuuden ja luottamuksen tunteen.

Aloitimme ensimmäisen kappaleen, lauloin ensimmäiset fraasit ja sain kiinni kuvittelemastani tunteesta. 

Tunsin että olin oikeassa paikassa, tämä sujuu kyllä. Voin päästää irti ja antaa mennä. 
 

Varmaan ensimmäisen kerran yli kymmenvuotisen esiintyjän urani aikana tunsin jälkikäteen, että nyt olin ollut aidosti ja vilpittömästi oma itseni lavalla.
 

Sessiomuusikkona monesti esittää cover-kappaleita joissa väkisinkin aina vähän imitoi alkuperäistä esittäjää. Bilebändien tarkoitus on innostaa yleisöä ja tarjota hyvä show. Rock-yhtyeissä energia puskee eteenpäin ja ääntä on pakko tuottaa voimakkaasti, että kuuluu bändin äänimassan yli. 


Omaa musiikkia akustisella kokoonpanolla esittäessäni riitti, että olin ihan vain minä. Ja ensi kertaa aloin löytää luottamusta siihen, että ihan vain minä riitän.


Vain muutama viikko sitten esitin taas uusia kappaleitani akustisesti uudelle yleisölle. Tällä kertaa yksin minä, kitaran kanssa. Oli mahtavaa huomata, että vuosi sitten aloitusbiisiini ankkuroimani energia - läsnäolo, rauha ja luottavaisuus - löytyivät kuin vanhasta muistista, kun aloitin keikkani sillä samalla biisillä. 

 

Tarinan opetus?  Mielikuvaharjoittelu todellakin kannattaa. Se auttaa löytämään varmuutta ja luottamusta omaan itseen ja sulkemaan jännityksen ja ympäröivän hälyn pois esiintymistilanteessa.