Sivustomme käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt yksityisyyden suojamme ja evästeiden käytön. ×

Parasta ennen?

Posted by admin at 6:41 PM on Jul 4, 2019

Share:


Anna Vihonen / Vocal Coach

rsz_1stocksnap_bkslyecrjn.jpg

 

Monesti ajattelemme, että tietyn ikäisenä olisi myöhäistä aloittaa jotain uutta.


Minulla on itsellänikin ollut näitä uskomuksia; vuosi sitten mietin tanssiharrastuksen aloittamista mutta en sitten ikinä ilmoittautunut mihinkään kurssille. Perustelin päätöstä itselleni sillä ettei minulla oikein ole aikaa, mutta todellisuudessa pelkäsin että olisin muuhun ryhmään nähden liian vanha, tai että en oppisi koreografioita riittävän nopeassa tahdissa — ettei minulla ollut riittävästi kokemusta.


Elämässä ei kuitenkaan ole mitään “parasta ennen” -päivää sille, milloin jotain asioita pitäisi olla tehtynä tai saavutettuna, tai että milloin voi vielä alkaa opetella uusia juttuja. 
 

Loistava osoitus tästä on eräs ensimmäisistä lauluoppilaistani.
Hän aloitti laulutunnit vasta nelikymppisenä - silloin hän vasta uskaltautui ensi kertaa aikuisiällä laulamaan. Hän harjoitteli ahkerasti, ja sai nopeasti luottamusta ja varmuutta ääneensä. 


Aika pian hän myös löysi oman juttunsa kansanmusiikin parista. Kansanlaulujen tarinat ja elävä historia kiehtoivat häntä, ja hän alkoi kasata omaa konserttiohjelmistoa. 
Esiintyminen julkisesti jännitti, mutta samalla hänellä oli palo ja innostus toteuttaa haaveensa.


Ei mennyt kuin vuosi, ja oppilas jo esiintyi ensi kertaa yleisölle. Hyvän palautteen kannustamana hän innostui harjoittelemaan lisää, keräämään lisää ohjelmistoa sekä uusia mahdollisuuksia esiintyä ja kartuttaa kokemusta. 
 

Oli mahtavaa seurata oppilaan huikeaa kehityskaarta. Valtava innostus ja palo laulamista ja esiintymistä kohtaan riitti koulimaan hänestä varman ja persoonallisen esiintyjän. Ennen kaikkea rohkeus aloittaa uusi harrastus rikastutti hänen elämäänsä valtavasti.
 

Tätä innostavaa esimerkkioppilastani lämmöllä muistellen varasin juuri paikan ensi syksynä alkavalle tanssikurssille. Kävi miten kävi, aion ainakin yrittää. Siinä en häviä mitään, ja parhaimmillaan uusi harrastus voi tuoda uudenlaista iloa ja energiaa elämääni.