Sivustomme käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt yksityisyyden suojamme ja evästeiden käytön. ×

Pienestä kiinni

Posted by admin at 10:18 AM on Mar 1, 2018

Share:


Anna Vihonen, Vocal Coach


"Anyone courageous enough to sing has a slightly different story about their voice.
All of those subjective things are important aspects to the tale - when did we start singing?
What feedback did we receive? Were we surrounded by others singing, or did we come
to it on our own? Who were your musical influences? Do we like our voices?
Who do we wish we sounded like? Each of us has a unique answer to these questions,
and the matrix of our responses has an impact on our relationship with our voices."



- from The Art of Mindful Singing, by Jeremy Dion


Kuten ylläolevassa Jeremy Dionin kirjan lainauksessa todetaan, jokaisella on oma tarinansa ja omanlaisensa suhtautuminen omaan ääneensä. Oma suhde omaan ääneen vaikuttaa yllättävän paljon laulamiseen ja ulosantiin. Kirjasta inspiroituneena muistelin oman laulajanpolkuni alkuvaiheita.

"Halu laulaa oli kuitenkin suurempi kuin jännitys, ja halusin voittaa pelkoni."

Ensimmäinen kappale jonka esitin julkisesti oli Dingon Levoton Tuhkimo.
Olin 13-vuotias ja mukana yläasteen valinnaisella musiikkikurssilla. Kurssi huipentui kavalkadi-konserttiin, jossa esitettiin kurssin aikana kasattu ohjelmisto oppilasvoimin. Ohjelmistosta puuttui vielä biisejä ja jotenkin tunsin että haluan esiintyä. Menin siis sanomaan opettajalle, että voisin laulaa.

Biisiksi valikoitui Levoton Tuhkimo, sillä tuohon aikaan kuuntelimme kotona paljon Mestarit Areenalla -livealbumia, jossa Pave Maijanen esittää kyseisen kappaleen. Ja olihan myös Dingoa tullut kuunneltua kotistereoista.

En ollut aiemmin esiintynyt julkisesti (lukuunottamatta päiväkoti-ikäisenä sukulaisille esiintymistä) ja oikeastaan koko esiintymistilanne jännitti hirveästi. Halu laulaa oli kuitenkin suurempi kuin jännitys, ja halusin voittaa pelkoni.

Se tunne, kun otin mikrofonin käteen ja päästin ensimmäiset äänet ulos oli ihanalla tavalla erikoinen. Biisin sävellaji oli aika korkea (en tiennyt tuolloin paljoakaan musiikin teoriasta), enkä ollut aiemmin laulanut rintaäänellä niin voimakkaasti. Ääneni tuli kuitenkin ulos vahvana ja varmana, ja yhtäkkiä tiesin täsmälleen mitä tein. Ja samalla en tiennyt yhtään mitä tein! Kaikki tapahtui luonnostaan, ja tajusin että osaan tämän homman.


"Se tunne, kun otin mikrofonin käteen ja päästin ensimmäiset äänet ulos
oli ihanalla tavalla erikoinen."

Vaikka jännitin yleisölle esiintymistä niin että lauloin puolet kappaleesta silmät kiinni, jännitys ei yltänyt ääneeni asti vaan lauloin konsertissa yhtä vahvasti ja varmasti kuin treeneissä. Mikrofoni kädessäni jotenkin vain tiesin, kuinka toimia. Ja yleisön reaktio yllätti minut täysin! Sain raikuvat aplodit, esitin encoren ja minua pyydettiin laulamaan myös koulun tulevissa juhlissa.

Se oli sitten menoa! Onnistuneen ensiesiintymisen jälkeen innostuin toden teolla; aloitin vanhempieni kannustuksesta laulutunnit, pääsin ensimmäiseen oikeaan bändiin solistiksi. Kirjoitin omia biisejä ja soitin kitaraa, ja musiikki alkoi täyttää yhä enemmän vapaa-aikaa.

Tästä seurasi pyrkimiseni ja päätymiseni musiikkilukioon, ja siitä luontevasti opiskelemaan muusikon ammattiin. Koko ajan musiikki hallitsi myös vapaa-aikaani: meillä oli bändejä, keikkoja ja monenlaisia musiikkiprojekteja koko ajan meneillään.

"Jälkikäteen olen tajunnut, miten paljon ympäristön kannustava ja rohkaiseva palaute merkitsee, varsinkin lapsena ja nuorena kun rakennetaan omaa identiteettiä ja etsitään itseä ja niitä “omia juttuja”.

Jälkikäteen olen tajunnut, miten paljon ympäristön kannustava ja rohkaiseva palaute merkitsee, varsinkin lapsena ja nuorena kun rakennetaan omaa identiteettiä ja etsitään itseä ja niitä “omia juttuja”. Jos kukaan ei olisi esitykseni jälkeen sanonut mitään olisin toki ollut tyytyväinen onnistuttuani voittamaan esiintymispelkoni, mutta en ehkä olisi saanut niin paljon rohkeutta ja intoa lähteä pyrkimään eteenpäin - ainakaan niin varhain.

Tunnen oloni todella onnekkaaksi, kun musiikki on säilynyt isona osana elämääni jo yli puolet elämästäni. Saan niin paljon iloa ja voimaa laulamisesta, ja myös tiedon ja taidon jakamisesta opetustyön kautta.

Elämän suunta voi olla välillä todella pienestä kiinni. Meillä kuunneltiin kotona paljon musiikkia ja nautin itsekseni laulamisesta ja soittamisesta. Sitten jokin vaisto kehotti minua esiintymään.

Tämän tarinan vuoksi Levoton Tuhkimo on minulle aina tärkeä kappale. Se johdatti minut tielleni laulajaksi.